Hevoset minun elämässäni

Heti ekana pyydän anteeksi viivästymistä, mutta mä unohdin tän ihan totaalisesti :D Nyt siis tulee erikoispostaus aiheesta Hevoset minun elämässäni. Ja tästä se siis lähtee...

Ratsastuksen aloitin siis vuonna 2000. Olin sillon neljän vanha ja kaverin innostumisen myötä halusin itsekin kokeilla, mitä hevosharrastus todella on. Menin talutustunnille Peltolan tallille, joka oli silloin Loimaalla. Ensimmäisellä kerralla ratsastin Liina nimisellä ponilla, mutta muuta en siitä juurikaan muista. Myös isosiskoni aloitti ratsastuksen, mutta on harrastuksesta jo luopunut. Muistan, kun minulle oli laitettu tunnille russ-poni ja siskolleni fwb ruuna. Koska siskoni oli hieman arempi täytyi minun vaihtaa poni hevoseen. Ei se minua haitannut muuten, mutta jääräpäisyyteni ansiosta egoni hieman kärsi ponin luovuttamisesta. Tykkäsin aina mennä isommilla hevosilla. Muistan vieläkin, kun ratsastin Lissulla ensimmäistä kertaa ja opettajani kehui minua tosi paljon. Olin ylpeä, sillä olin ensimmäinen pieni tyttö kyseisen suomenhevosen selässä ja ratsastus jopa sujui ihan kohtalaisesti :D

"Liina" eli Ofeliina

Nalle, ja taas pienin poni... :D

Robin

Lissu eli Lipoveri kiukuttelemassa kentälle menosta

Lissun kanssa kisoissa

Olin myös joskus Peltolan tallilla järjestetyllä päiväleirillä. Se oli niin hauskaa ja jännittävää. Sain paljon etuja ikäni ja kokoni puolesta ja sainkin silloisen lempiponini Liinan hoitoponikseni. Sillä menin myös leirikisat, jossa ponit ja hevoset kisasivat eri luokissa. Itsetuntoani ei tietenkään laskenut se, että voitin minua kaksi vuotta vanhemmat ratsastajat pienellä, pippurisella ja itsepäisellä shetlanninponilla.

Ratsastin säännöllisesti kerran viikossa tunneilla ja pikkuhiljaa pääsin aina isommillakin hevosilla. Kehityksen myötä pääsin myös aina hieman uudemmillakin hevosilla, jotka olivat hieman haastavampia. Tai ainakin minusta silloin tuntui siltä. Kisasin myös muutamat koulukisat Maralla.

"Mara" eli Merrie Marmaduke

Palkintojen jaossa

Vuonna 2005 kävin ensimmäisen kerran silloisessa Suomenhevoskeskus Loimihaassa. Ratsastin Hilske nimisellä tammamammalla, jonka piti olla rauhallinen ja hyvä vaihtoehto minulle. Kuitenkin Peltolan hevoset taisivat olla hieman tahmeamman puoleisia, sillä minulla oli hieman ongelmia pidättämisen kanssa. Laukkojen jälkeen kun muut olivat jo siirtyneet raviin yritin yhä saada Hilskettä hidastamaan... Olin oikeastaan ensimmäinen nuori Loimihaan asiakas. Kaikki muut olivat nuoria/aikuisia, minä olin vaahtosammuttimen kokoinen. Aloitin kuitenkin käymään tunnilla sielläkin kerran viikossa aina perjantaisin.

Hilske

Peltolan talli kuitenkin lopetti toimintansa vuonna 2007. Siirryin siis kokonaan Loimihakaan. Siellä kävin monta vuotta aina vuoden 2011 kevääseen saakka.  Loimihaassa minulla ehti olla myös ensimmäinen vuokrahevonen Veera. Veera oli hieman haastavampi tapaus. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää tippumistani. Nostin tallipäädyssä laukan ja tarkoituksena oli mennä lävistäjälle, mutta koska Veera oli hyvin omanarvonsa tunteva tammuska, pääti hän heittää jokseenkin isonkin kierrepukin jolloin mäjähdin maahan. Sain ensimmäisen lievän aivotärähdykseni.

Veera

Ja laukkaa... :D

Vuonna 2011 lopputalvesta menin käymään pienellä tallilla Mellilässä. Miukun tallilla pyöri pieni tuntitoiminta. Sieltä löysin toisen vuokrahevoseni. Severiä vuokrasin hieman vajaan puoli vuotta, jossa oli kuitenkin pieni taukoja välissä. Mutta siis noin suurinpirtein. Se oli ihanaa aikaa. Opin paljon lisää hevosten käyttäytymisestä, kun seurasin Severin touhuiluja. Sen kanssa maastoilin, väänsin koulua, hyppäsin ensimmäisen 80 cm esteeni sekä tein maastakäsin hommia. Severi kuitenkin myytiin vuoden 2011 syksyllä. Hieman sen jälkeen kun lopetin vuokraamisen. Olo oli aika surkea. Vieläkin sopivan herkässä tilassa kun katselen esim. Severistä tekemiäni videoita tirahtaa tippa helposti linssiin jos toinenkin.

Severi <3

Tallille oli kuitenkin muuttanut juuri uusi poni Kille. Aloitin sitten ratsastamaan sillä enemmän ja aloin tykkäämään ponin temperamenttisuudesta ja herkyydestä. Laukat meillä ei sujunut ollenkaan ja jossakin vaiheessa myös luovutin hetkeksi. Aloin käymään muilla hevosilla tunneilla, mutta pikkuhiljaa Kille tuntui aina vain paremmalta ja paremmalta. Alkukesästä 2012 aloitin Killen vuokraamisen. Kävimme myös yhdet ulkopuoliset kisat Vahdolla ja saimme jopa ihan semi prosentit. Vuokrauksen lopetin syyskuun loputtua.

Poni <3

Nyt käyn taas tunneilla kerran viikossa ja menen vaihtelevasti eri hevosilla. Kun rupesin tätä tekstiä kirjoittamaan, en olisi millään muistanut kaikkea. Asioita vain tupsahti mieleen toisensa perään, kun aloin katselemaan kuvia jne. Tällä hetkellä voisin sanoa, että hevoset ovat olleet aika iso osa elämässäni ja ilman niitä oloni olisi varmasti hyvin tyhjä ja jotenkin "tylsää". Toivottavasti jaksoitte lukea tämän romaanin, mutta sitä tekstiä nyt vain sattui tulemaan noin paljon... :D